Lähdimme katselemaan kaupunkia ja syömään. Mandin opastusta oli hauska seurata, kun hän kertoi ilmiömäisellä muistilla kuuluisuuksien patsaista ja kuka mitäkin oli saanut aikaan kaupungissa ja alueella. Miten voi muistaa kaikki vuosiluvutkin, kuin konsanaan opas. Tuttuja tuli vastaan kulmassa kun kulmassa. Mandi oli varannut liput flamengoesitykseen, joka oli pieni teatteri. Mandin tuttu Manolo liittyi seuraan. En oli koskaan nähnyt flamengoesitystä näin läheltä. Se oli vaikuttava näytös. Istuimme huputetuilla tuoleilla ja tarjoilu pelasi. Valokuvia otettiin muistoksi Manolon sombrero päässä.
Esityksen jälkeen kävimme vielä ulkoterassilla pienellä drinkillä. Ilma tuntui melko viileältä ja kellokin oli jo lähes 00.30.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti